Oltiimpa tuossa alkuviikosta (ma-ke) minun vanhempien, Vilin (niiden kiinanharjakoira poika), Hirmun ja Nipsun kanssa Huuhaalla leirielämää viettämässä. Oli aivan mahtava reissu kun tiesi, että mies on kotona hoitamassa muut eläimet, niin niistäkään ei tarvinnut huolehtia yhtään. Sai myös unohtaa kaiken arjen ja olla vain, askarrella, syödä ja nauttia siitä kun koirat kirmailivat vapaina. Tämä on niin harvinaista herkkua. Sääli ettei ollut omaa kameraa mukana, joten reissusta ei tähän hätään kuvia saa laitettua. Jossakin vaiheessa sitten kun porukoiden kamerasta saan kuvat itselleni. :)

Hirmulla oli aika paljon tapana lähteä laajentamaan reviiriämme ja etsimään uusia "ruokapaikkoja". Eräällä reissulla, kun Ukki meni muistaakseni puita hakemaan koirien kanssa toisesta päästä hietikkoa, niin Hirmuliskoseni löysikin sitten aivan ihanan ruokapaikan. Ilmeisesti siinä on sitten ollut joku marinoitu lihaklöntti ja hedelmiä. Tuoreudesta en sano yhtään mitään, hyvin se koiralleni kuitenkin maittoi. Raasu söi itsensä niin täyteen, ettei enää autoon kyennyt hyppäämään ja poika kulkikin peitsaamalla jonkin aikaa syöpöttelyn jälkeen. Samaisena iltana, poika jätti _ensimmäistä kertaa elämässään_ raksuja kippoon! (Ja kyllä se sitten myös okseni niitä raksuja, mitä oli syönyt, kun ei masuun ne mahtuneetkaan..) Herttiset heinämaat kuinka pulska noin pikkuinen koira voikaan olla! Hää oli aivan uskomattoman muotoinen, oikestaan ihan muodoton pallo :D.

Nipsu ja Vilikin painivat keskenään. Olivat autossa pöydän alla. Alkuun katselimme, että omas suloista kun toiset niin viattomasti painivat siellä. Hetken päästä aloimme katsoa, että mitäs ihmettä.. Nipsu yritti astua Vilin päätä, ja Vili poika se on ihan innoissaan vaan. Aina kun Nipsu otti aikalisää ja yritti muistaa hengitelläkin välillä, tuli Vili Vilpertti ja alkoi työntämään päätään, että "Astu vielä vähän, tää on kivaa..". Välillä Nippe näytti juuri siltä, että saa sydän kohtauksen.. Pääsipä siinä lentävä lausahduskin : "Kuoleepahan ainakin onnellisena.." (Hirmuun voi samaa lausahdusta kyllä käyttää jos hää olisi siivet selkäänsä saanut sen syöpöttely reissun jälkeen.. Se oli kyllä pelottavaa, kun toinen oli niin ähkynä. Luojan kiitos, siitä ei kuitenkaan tullut edes löysää vatsaa Hirmulle!!)

Koirat kyllä nauttivat täysin siemauksin luonnossa vapaana oleilemisesta. Se lämmitti sydäntäni niin suunnattomasti. Yksi ihanimpia asioita mitä maailmassa tiedän, on se, että voin pitää koiriani vapaana ja näen niiden nauttivan siitä. Kiitos tästä mahdollisuudesta Mummo ja Ukki!

Mummo ja Ukki myös keräsivät todella, todella paljon vattuja tuolla reissulla. Kaikki astiat missä vattuja vain voi kuljettaa olivat täynnä :D Sanoivat, että eivät tiedä onko koskaan ollut näin paljon ja näin hyväkuntoista vattua ollutkaan, kun keräämässä niitä ovat olleet.

Vili poika se vaan osaa syödä niin vatut, mansikat ja mustikatkin puskista suoraan. Ne ovat ihan yli hyvää herkkua pojalle. Paljon parempia kuin koiran ruoka! On kyllä Vilillä vielä yksi herkku, mikä menee aivan kaiken muun edelle, niin kanttarellien, marjojen, koiran raksujen yms. Riisi. Riisi on se ihme ruoka mikä saa pienen pojan pään aivan sekaisin. Se on ihan uskomatonta kuinka kovin tuo haukkuliini sitä rakastaakaan. Kun riisiä on, ei sen maailmassa taida mitään muuta ollakkaan. Siis keitetty riisi. Voitteko käsittää?? :D Höpsö, ihana hauvavauva!♥

Oli mukava taas palata kotiin tuolta reissulta. Siitä jäi taas ihania muistoja ja toivo elää, että vielä toistekin päästään sinne juoksentelemaan. :) Koirat ovat kyllä olleet väsyjä ja lähestulkoon vain nukkuvat kotona :D Kahteen ensimmäiseen yöhön kotona ei edes rottia yöllä jaksettu haukkua :D

Tuossa viime perjantaina meille tuli käymään ihana pieni lapsi. Vili on hänen nimensä ja hän edustaa kiinanharjakoira nakuja. Poika oli pieni ja punainen. Mielenkiinnolla odotan millaiseksi hänen karvan värinsä muuttuu ajan kanssa. Nyt turkista löytyi punaista mustaa ja pohjalta vaalean kerman sävyä.



Vili on siis tämä minun porukoiden uusi lapsi. Ennen meille tuloa odotin näkeväni pienen suhteellisen aran koira lapsen. Odotukseni kuitenkin osoittautuivat vääriksi ja tapasin mukavan kokoisen, paljon suuremman koiran pennun kuin Piki oli tuossa iässä, ja reippaan lapsen. Nipsun kanssa poika tuli hyvin toimeen ja vähän he myös leikkivätkin. Nipsu rakastaa pikkuisia koira vauvoja, mutta Vili oli ehkä hieman rasavilli Nipsun makuun. Poika kun tuppasi olemaan hampaineen kiinni milloin missäkin kohdassa. Meidän Nippe, kun ei raasu kehdannut poikaa edes komentaa, yritti jo loppu vaiheessa vaan väistellä poikaa ja hyppi tuolille ja sohville häntä karkuun :D . Ylhäältä oli turvallista tarkkailla pennun touhuja. Hirmukin tuli alkuun ihan hyvin toimeen Vilin kanssa, mutta ei kuitenkaan innostunut leikkimään tämän kanssa. Väillä piti poikaa vähän kurnauttaakin :( Loppu peleissä kuitenkin heidän käyntinsä ja koirien totutus meni hyvin. Vilikään ei pahemmin itseensä ottanut Hirmun komentelusta. Hirmu piti arvokkuutensa ja tyytyi tarkkailemaan ylä ilmoista sen minkä ukin rapsutuksilta malttoi. Yllätys, yllätys, kun ukki saapui ei Hirmun maailmassa taas ollut mitään muuta. Vain ja ainoastaan ukki.





Vili ja vanhempani nukkuivat perjantai lauantai välisen yön retkeilyautossaan tuolla parkkipaikalla. Hirmulla meni yö ulvoessa heidän peräänsä. Väilillä Himpe itki peiton alla, välillä peiton päällä, välillä siellä sun täällä. Jäi minun yö unet.. hmm ei niin kokonaiseksi. Ja aamulla oli aikainen herätys, koska oli lähtö Lappeenrantaan jyrsijöiden Pet Showhun.





Lappeenrantaan lähdimme porukalla, äitini, isäni, Vili ja miun hiiret ja mie tietenkin. Myös Terhi tuli Feelixin kanssa (Feelix miun kasvatti hiirulainen) näyttelyyn mukaan. Vili sia mukavasti ihailijoita näyttelyssä ja oli sielläkin rohkea poika. Teki useammat pisutkin ulos vaikka lumi ja kylmä on ihan kamala asia pojan mielestä. Itse toimin näyttelyssä hiirten sihteerinä ja hiirten tuomarina toimi Pia Salo. Olin ilmoittanut viisi hiirtäni kisaan mukaan. Mirna, Morton, Merilii, Gusti ja Lilga. Merilii oli "paras nuori" ja Pet1. Pet2. tuli miun kasvatti Lappeenrannasta ja Pet3. Feelix Ruokolahdelta. Kunniamaininnat saivat omista hiiristäni Gusti ja Morton. Lappeenrannassa asuville kasvateillekin meni muutama KUMA. Olen hyvin ylpeä hiiristäni ja on todella mukava kun kasvattieni omistajatkin ovat innostuneita noista näyttelyistä, vaikka ne ovatkin "vain" Pet showta.

No niin.. Olipas reissu ja kannattikohan edes.. On se kumma, että joutuu suhaamaan toistasataa kilsaa ennenkuin saa koiralleen oikeata hoitoa.

Aikaisemmin paikassa x, jota pitänyt laadukkaana niin koiralle annettu diagnoosi. Tyrä, ja selässä välilevynahtaumaa.. jne jne. Tuossa 2.5.2008 oli aamusella varattu aika Kouvolaan, hippasen kusahti kustannusarvio noin 2.5x meni se mitä puhelimessa hinnaksi sanottiin, joten Visa lauloi ja huusi hoosiannaa.

Nykyisellään Hirmun Diagnoosi. Luusto ja selkärangassa ei vikaa... Kivut todellisia, mutta pehmytkudoksissa olevaa kipua. Jepu jee.. Rontille nappia naamariin kuurin hinta 2.50eur :D ja sen jälkeen alkaa lihashuolto ja uimaharjoitukset, katsotaan jos tuo lääkityksen suhteen muuttuu nuo määräykset ja hoito pelaa niin saadaan Hirmusta viel kunnon agility ronttimus :D

Noin 3 viikon päästä uudelleen Kouvolaan tarkastukseen, kattomaan onko nykynen hoito tepsinyt, samalla jos hakis kuvat CD:llä...

Mikä parasta hoitsulla ollut kai tylsää, rontin kynnet leikattu, ja niskaan ajettu millisänki :D

Lisää turinoita ja kuvia taasen joskus...

Isillä oli pikkuisen omaakivaa poikien kanssa. Isi heitti oman villapaitansa lattialle ja Nippe päätti mennä sen sisään lämmittelemään. Joskus kyllä voi olla se ulospääsy reitin löytäminen pienelle koiralle hyvin hankalaa..



Hirmunkin piti sitten päästä kuvaan mukaan, kun näki et isi räpeltää jotakin Nipsun kanssa.
Hyvin tyytyväisiä lapsukaiset olivat lämpöisessä!



Riia synnytti meille pääsiäislapsia! 4 tyttöä ja 3 poikalasta löytyi pesästä.
Lapset ovat hyvin pullukoita ja hyvin voivia. Näyttäisi siltä, että on tytöistä tulossa black foxeja! Jess! Eihän niitä olekkaan taas odoteltukkaan. Pelkkiä sinisiä tyttöjä on vain syntynyt.
Pitihän miun sitten hemmotella Riia-mammaa vasta kuoriutuneella jauhopukilla ja jauhopukin koteloilla.



Hiiret osaavat olla todella herttaisen näköisiä syödessään. Mamma nuoli hyvin puhtaaksi jämät mitä syötävistä otuksista jäi jäljelle.



Hirmu raukka on vieläkin kipeä. Maanantaina pitäisi lappeenrantaan viedä taas pissa näyte. Nyt ollaan jo eläinklinikan kanssa kekusteltu, että ultrattaisiin Himpen rakko. Kuhan saadaan taas tulokset sieltä laboratoriosta minne vien sen pissan. On aika mysteeri nyt tuo mikä Hirmulla on. Sitten kun ultrataan sen rakko, niin otetaan samalla uusinta borrelioosi testit. Edellisten tulosten mukaan kun näyte 1. oli negatiivinen ja näyte 2 negatiivisen ja positiivisen rajalla.

Sitten minulle on selvinnyt, että minulla on herra ja rouva skinkit. Ei pelkkiä neitoja niinkuin olen tässä muutaman vuoden luullut :) Demi on Herra skinkki ja Diiva rouva skinkki. Demi muutti eilen uuteen terraansa ja on näyttänyt tykkäävän. Diivakin tykkää uusivanhasta asunnostaan. Lämmittelee niin leveellään kuin ikinä saaa itseään venytetyksi. :)