Pääsiäinen sitten meni ihan hurahtaen ohitse.
Lähdin viimeviikon keskiviikkona suoraan talilta Hirmun ja Nipsun kanssa anjalaan katsomaan Vili poikaa. Alkuun suunnittelin, että olisin kotiutunut sunnuntaina, mutta aika hujahti niin nopeasti, että kotiuduinkin vasta tiistaina. Jamppa oli hienosti hoitanut kaikki kotiin jääneet elukat. Kukaan ei ollut kuollut :D .

Pääsiäisenä tuli ulkoiltua paljon ja pojat eivät hihnojaan oikesti edes nähneetkään, vaan saivat viettää vapaata elämää. Todella hyvin pysyivät kotipihassa, muutamaa kylille lähtöä lukuunottamatta.

Vili se jaksoi härkkia ja pyytää leikkimään minun poikia, mutta pahemmin eivät pojat innostuneet leikkimään. Hirmun kun täytyi suojella Nipsua tuolta villiltä metsästäjältä. Nipsu nukkui aina kanssani yläkerrassa ja Hirmu alakerrassa, ukin vaatteiden päällä, Ukin, Mummon ja Vilin kanssa. Ekana iltana Vili ja Hirmu vetivät hirveät ilta rallit ja kaikki matotkin olivat aivan kurtussa heidän hippaleikkinsä jälkeen. Paremmin pojat nyt tulivat juttuun, kuin meillä ollessa.

Hirmu sai Lauantai iltana epilepsia kohtauksen ja se kipeytti Hirmun takapään. Eihän minulla ollut edes kipulääkkeitä mukana reissussa :( . Onneksi naapurin Pyry koiralta oli jäänyt kipulääkkeitä yli ja sieltä saimme muutaman tabletin. Reilun puolentunnin sisään Hirmu jätti turhat ärinät pois ja muuttui taas omaksi ihanaksi itsekseen.

Millakin oli Ukkilassa kyläilemässä ja Hirmu oli Milla-tyttösen paras kaveri sen aikaa. He tulivat paremmin juttuun kuin ennen. Milla kun nukkui päivä unet, piti Hirmun vahtia vieressä niinkuin silloin, kun Milla oli vauva vielä. Oli herttaista nähdä kuinka nuo lapsukaiset olivat kuin parhaat ystävykset.

Viime keskiviikkona kävin taas tallilla. Fannin masu on kasvanut suuureksi. Hänen pitäisi varsoa jo ensi kuussa. En malta odottaa. Lenkki meni hyvin taluttaen, mutta hieman eksyttiin varsinaiselta reitiltä. Mutta eihän se haittaa kun takasin kotiin löydettiin. Tällä kertaa mun nilkat ja selkä tulivat aika kipeiksi, mutta selkäkipu on jo tänään hellittänyt.

Viivi ja Veltto ovat molemmat niin kevättä rinnassa-otuksia, että kieltäytyvät syömästä. Ahdistavaa, vaikkakin ihan normaalia. Mikäs tässä munia odotellessa.

Kiamilla ja Kuutar ovat nyt siirretty vielä uusille hiiri uroksille, jospa nuo urokset saisivat ne vielä kantaviksi. Tämä onkin sitten viimeinen yritys kun tyttöjen ikä tulee vastaan. Peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin ja tytöt tulisivat kantaviksi.

Lilgan uros poikaset siirsin omaan boksiinsa tiistaina. On niin säälittävää, kun tutuu, että toiset ovat vielä niiin pieniä. Onneksi veljeksillä on seuraa ja turvaa toisistaan.

Loppuun vielä kuvat Lilgan poikueesta.

Hopian lapset ovat kasvaneet huimasti ja heidän värinsäkin ovat selvinneet. Eli Nira ja Norella ovat värivirheellisiä argente cremejä ja Nuuni ja Nani ovat lilac värisiä ja Neva on lilac läntti. Tytöt ovat käsiteltäessä todella ihania ja rauhallisia. Tällä hetkellä kättä pitää vähän juosta pakoon kun se yrittää hiiren poikasia heidän boksistaan haalia.

(Nani on muutes kuin ilmetty isänsä!)






Lilgan poikaset kasvavat myös hyvin. ovat oikeita possoja. Pesässä siis mönkii 5 mukulaa. 4 urosta ja 1 naaras. Opal (naaras) ja Ontrei (uros) tulevat etsimään itselleen uuden kodin, koska ovat värivirheellisiä chinchilloja. On siellä pesässä myös 2 black fox poikaa! Lilga voi hyvin ja huomaa, että mamma on saanut sapuskaa syödäkseen ;) .

Vilin vierailun loppuaika meni tosi hyvin. Toissa perjantaina kävimme siis myön Imatran kylpylässä lilluttelemassa, siskon, sen miehen ja tyttären ja ukin ja mummon kanssa. Koirien kanssa kävimme myön jäällä kävelemässä. Vilikin käveli siellä oikein reippaasti. Nyt jo on kova ikävä pikkuista ja Keskiviikkona ajattelin suunnistaa sitä katsomaan Anjalaan poikien kanssa. Jamppa jää kotiin.

Hevostelut, eli Fannyn liikuttaminen taluttaen, on sujunut hyvin, vaikka nilkkani huutavat hoosiannaa vieläkin lenkkeilyn jälkeen. Ihana heponen se Fanny on. Pikkaisen neiti kokeilee minua vieläkin, mutta eiköhän se ajan saatossa vähene.

Viime lauantaina, kävin värjäyttämässä hiukseni ja leikkauttamassa latvat Terhin luona. Vietettiin siinä samalla kunnon tyttöjen ilta. Jamppa oli kotona koiranpiikana. Oli ihan todella mukava ilta/yö. Nukkumaan mentiin siinä klo 3:30. Ja seuraavana aamuna oltiin ylhäällä jo kymmenen maita. Pähkäiltiin miulle seuraavaa rotuakin kun sitten jokus pojista aika jättää (toivottavasti ei vielä piiiitkään aikaan). Koko koirakirjasta taisi löytyä kolme rotua jotka miuta joko miellyttivät tai saattaisivat sattua minulle. Onneksi tässä on vielä aikaa tutustua eri rotuihin.
Kiitokset hiusväristä Anulle ja illasta Terhille!

Nyt on se Vili poika ollut meillä muutaman pävän. Poika on niin suloinen ja pikkuinen termiitti :D . Hampaita on kokeiltu vähän kaikkialle. Vähillä tuhoilla (jos niitä nyt edes tuhoiksi voi sanoa)ollaan selvitty:
- jampan kenjännauhanpää järsitty
- päiväpeittosta uupuu n. 2m lankaa
- Erään kansion kulmaa kokeiltu pikku hampuleilla.
- kerran iskennyt hampaansa erääseen sähköjohtoon, jamppa sai itse teosta kiinni ja vahinkoa ei kerennyt tapahtua.

Ensimmäisten tuntien aikana meillä, poika oppi haukkumaan ja ulvomaan. Seuraavana päivänä hän oppi hyppäämään sohvalle. Ja mummo on varmaan tosi tyytyväinen :D .

Kovasti on poika myös itse kävellyt ulkona. Tänä aamuna minulta meinasi silmät tippua päästä, vaikka oli pakkasta niin poika käveli itse maassa häntä heiluen, eikä edes pyrkinyt syliin!


Sitten Lilga pamautti eilen maailmaan 12 poikasta! Hyvä suoritus ensikertalaiselta!
Hopian lapset ovat myös kasvaneet. Tssäpä muutama kuvanen heistä taas.

Tuossa muutama päivä sitten huomasin ilmoituksen, missä etsittiin kantavalle tinker tammalle liikuttajaa. Miullehan tuo sopi. Ihan sama miten sitä mielestäni liikuttaisin, ratsastaen tai taluttamalla. Tänään sitten kävin näyttämässä itseni hevosen omistajalle ja katsomassa miten miulla ja heposella sujuu.

Omistaja käski miun hakea heposen aitauksestaan. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes sain hevoselle päitset päähän. Kaksi askelta ja STOP. Hevonen ei meinannut liikkua sitten milään. Ajattelin jo, että täöhänkö tämä tyssäsi. Sain hevosen kuitenkin liikkeelle ja muutaman askeleen päästä taas STOP. Tätä jatkui ihan portille saakka. Siinä vaiheessa omistaja sitten kertoi, että se tinkkeri ei ole mikään kovinkaan herkkä hevonen ja sitä pitää oikeasti käskeä. Näytti minulle kuinka tämän hevosen saa ongelma tilanteessa liikenteeseen.

Harjatessa heppa oli ihan mukava, hieman eloisa vaan. Sen mielestä taisi olla tylsää vaan seisoskella paikoillaan. Ihan hirviästi Fannilta (tai Funnyltä, en varma kuinka nimi kirjoitetaan) lähti karvaa. Sitä vain irtosi ja irtosi lisää. Ja paljon jäi vielä hevoseenkin noita irtokarvoja. Laitoimme sitten hevoselle lännensatulan selkään ja yritin kovasti opetella kuinka se kiinnitetään. Hieman hankalampaa kuin normisatulan kanssa. Nooh, eipä tuolla enää kauaa satulan kanssa voi edes mennä. Alkuun menimme kentälle ja siellä omistaja hieman katsoi kuinka pärjään tinkkerin kanssa. Kuinka saan sen kuuntelemaan ja nostamaan ravit ja laukat yms. Kaikki taisi mennä ihan hyvin, koska seuraavaksi läksimme käymään maastossa. Heppa on hieman laiskan puoleinen ja paljon raskaampi ratsastaa kuin Sointu (eräs suomenhevonen) oli. Kuitenkin tänään meni ihan reippahasti eikä pohkeilla tarvinut olla koko aikaa kannustamassa. Oli mukavaa käydä vähän maastossa kokeilemassa. Menimme hetken aikaa omistajan kulkiessa perässä ja sen jälkeen kävit itsekseni pienen lenkin. Oli mahtavaa. Kun oli aika nousta hevosen selästä pois, en saanutkaan jalkaa heilautettua hepan pepun ylitse, kun siinä lännensatulassa on sellainen nuppi, mikä esti miun eteenpäin kumartumisen. Tulin alas sitten etuperin, heittäen jalan hepan pään yli. Tulin kylläkin sitten pepulleni alas ja vähän ihmettelin, että kuinkas tässä nyt tällein kävi. Mutta onneksi ei sattunut yhtään. :)

Ensi viikolla olisi tarkoitus kokeilla, miten ratsastus sujuu ilman satulaa. Olen tähän mennessä ratsastanut ilman satulaa vissiinkin kaksi kertaa. Himppaisen jännittää. Ja maastoon suunnistetaan. Oli kuitenkin hieman mieltä ylentävää, kun omistaja päästikin miut hevosensa selkään, vaikka alkuun taisikin ajatella, että taluttelisimme tammaa vain. Ja vielä se, että hän haluaa katsoa kuinka pärjään ilman sitä tukevaa satulaa. :) Tamma saattaa kuulemma välillä hieman kokeilla ratsastajaansa. Neiti on viisi vuotias ja joskus hän saattaa alkaa katselemaan, että "hui kauheeta", mutta kun siihen ei reagoi, ei tapahdu sen kummempaa. Tamma saattaa myös joskus tehdä ns. ympärikääntymisiä aika äkkinäiseenkin tahtiin. Tämä myös arvelutti hieman omistajaa, että uskalletaanko kokeilla sitä ratsatsamista ilman satulaa. Miulle se passa, ja ymmärrän hyvin hänen huolensa. Itsekin olisin hyvin tarkka kuka omaa hevostani pääsisi ratsastamaan ja en minäkään tahtoisi, että mitään pääsee sattumaan. Huomasi hyvin kuinka tämä ihminen välittää hevosistaan. :)

Innolla odottelen ensi viikkoa. Jos tällä kertaa ei eksyisi menomatkalla. :)