Dodiin. Taas on aikaa vierähtänyt. Viimeiset päivät ovat minulla olleet aivan kauheaa hulinaa.

26.6 Lähdimme Jampan ja koirien kanssa ajelemaan Kuopiota kohti. Itseasiassa mentiin Nilsiään. Ajomatka helteessä oli vaivaiset 4h.. Perille päästyämme (puolenyön haminoita) taisimmekin mennä aika suoraan nukkumaan. Seuraavanpäivänä sitten olikin sekkuni häät. Päivä oli todella kuuma. Emme lähteneet kirkkoon kuopioon saakka, vaan jäimme serkkuni asunnolle koirien, Jampan, siskoni ja siskoni tyttären kanssa. Päiväseltään kävimme pikaisesti uimassa, Hellun (siskoni) ja Millan (se sen siskon lapsi) kanssa. Vesi oli ihan lämmintä.. Kuhan siihen ensin tottui :D tuolla välin kun me onnillisena pulikoimme, oli Jamppa "koiranpiikana".. Koirat siis saivat pihalla olla vapaana.. Tähän koira kolmikkoon kuuluivat siis Hirmu, Nipsu ja Vili. Jossakin vaiheessa oli läheiselle pellolle mennyt traktori heinänpöyhijän kanssa. Arvatkaa vaan olivatko nämä haukkuhiiwiöt syksyneet, Vili ensimmäisenä, sinne pöyhijän luokse! Oli kuulemma ollut kolmen koiran hengenlähtö aika lähellä kun kone oli käynnistetty. Ja mitä kovempaa Jamppa oli huutanut luokse kutsuja, sitä lujempaa olivat koirat kuulemma juosseet (pois päin)! Jossakin vaiheessa Jamppa oli saanut kolmikon takaisin "kotipihalle" ja joutunut itse menemään siihen pihan ja pellon rajalle vesi suihkupullon kanssa. Näin olivat haukutkin sitten pihassa pysyneet.

Itse juhlapaikalla koirat sitten käyttäytyivät todella hyvin! Vaikka alkoivat olla aika täynnä hyttysiä, ihan niinkuin omistajansakin. Juhlassa oli mukavaa.

Sunnuntaina sitten olikin aika lähteä omien hauvojen ja miehekkeen kanssa kotia kohden. Alku matka oli kuuma ja kostea, sitten tuli sade, sitten ukkosmyrsky. Puita oli kaatunut tielle, näkyvyys sateen takia n. 10 m. Hirvi ja kaksi sen vasaa hyppäsivät tielle, kuolleta lintuja oli tuhottomasti yms. Kotimatka kesti n. 7 h. Ei siinä mitään. Kotio kun päästiin, niin elukoiden hoito ja nukkumaan.

Maanantaina kello soikin sitten 8:00.. On Turkuun lähdön aika. Tätä reissua onkin odotettu. Lähdin ystäväni terhin kanssa hakemaan Turusta miulle pari rottaa. Reissu oli todella.. hmm.. Mielenkiintoinen. Alku matka meni ihan hyvin, lukuunottamatta hirveää hellettä. n. 90 km oli matkaa vielä turkuun, kun auto päästi savua pihalle. Siinä sitten jatkettiin hidasta köröttelyä öljynpaineen valon välillä vinkuessa. Turkuun päästiin ja tätini ihana mies kaveri katsoi autoa. Ilmeisesti oli ystäväiseni lisännyt hieman liikaa öljyä autoonsa. Ei onneksi sen kummoisempaa. Minä kävin hakemassa Zaya´s rottalasta itselleni Russian silver (Zaya´s Viakas Flikka) ja russian blue (Zaya´s Ultramariini) rotat.

Paluumatka kotiin sujui paremmin. Mitä nyt tuo russian silver, kotoisammin Siru, säikäytti minut nukkuma-asennoillaan.

Rotta tyttöset ovat alkaneet kotiutua ja tulevat asumuksestaan itse kädelle. Vielä eivät uskalla esim. sohvalla juoksennella, vaan äitin kainalossa / olkapäällä on turvallisempaa. Koirat tyttöjä pelottavat jonkin verran. Uskon kuitenkin, että ajan kanssa tottuvat.

Kuvia tyttösistä: (russian silver, (eli Siru) on se vaaleampi yksilö ja russian blue (eli Usva) on se tummempi.)