Oltiimpa tuossa alkuviikosta (ma-ke) minun vanhempien, Vilin (niiden kiinanharjakoira poika), Hirmun ja Nipsun kanssa Huuhaalla leirielämää viettämässä. Oli aivan mahtava reissu kun tiesi, että mies on kotona hoitamassa muut eläimet, niin niistäkään ei tarvinnut huolehtia yhtään. Sai myös unohtaa kaiken arjen ja olla vain, askarrella, syödä ja nauttia siitä kun koirat kirmailivat vapaina. Tämä on niin harvinaista herkkua. Sääli ettei ollut omaa kameraa mukana, joten reissusta ei tähän hätään kuvia saa laitettua. Jossakin vaiheessa sitten kun porukoiden kamerasta saan kuvat itselleni. :)

Hirmulla oli aika paljon tapana lähteä laajentamaan reviiriämme ja etsimään uusia "ruokapaikkoja". Eräällä reissulla, kun Ukki meni muistaakseni puita hakemaan koirien kanssa toisesta päästä hietikkoa, niin Hirmuliskoseni löysikin sitten aivan ihanan ruokapaikan. Ilmeisesti siinä on sitten ollut joku marinoitu lihaklöntti ja hedelmiä. Tuoreudesta en sano yhtään mitään, hyvin se koiralleni kuitenkin maittoi. Raasu söi itsensä niin täyteen, ettei enää autoon kyennyt hyppäämään ja poika kulkikin peitsaamalla jonkin aikaa syöpöttelyn jälkeen. Samaisena iltana, poika jätti _ensimmäistä kertaa elämässään_ raksuja kippoon! (Ja kyllä se sitten myös okseni niitä raksuja, mitä oli syönyt, kun ei masuun ne mahtuneetkaan..) Herttiset heinämaat kuinka pulska noin pikkuinen koira voikaan olla! Hää oli aivan uskomattoman muotoinen, oikestaan ihan muodoton pallo :D.

Nipsu ja Vilikin painivat keskenään. Olivat autossa pöydän alla. Alkuun katselimme, että omas suloista kun toiset niin viattomasti painivat siellä. Hetken päästä aloimme katsoa, että mitäs ihmettä.. Nipsu yritti astua Vilin päätä, ja Vili poika se on ihan innoissaan vaan. Aina kun Nipsu otti aikalisää ja yritti muistaa hengitelläkin välillä, tuli Vili Vilpertti ja alkoi työntämään päätään, että "Astu vielä vähän, tää on kivaa..". Välillä Nippe näytti juuri siltä, että saa sydän kohtauksen.. Pääsipä siinä lentävä lausahduskin : "Kuoleepahan ainakin onnellisena.." (Hirmuun voi samaa lausahdusta kyllä käyttää jos hää olisi siivet selkäänsä saanut sen syöpöttely reissun jälkeen.. Se oli kyllä pelottavaa, kun toinen oli niin ähkynä. Luojan kiitos, siitä ei kuitenkaan tullut edes löysää vatsaa Hirmulle!!)

Koirat kyllä nauttivat täysin siemauksin luonnossa vapaana oleilemisesta. Se lämmitti sydäntäni niin suunnattomasti. Yksi ihanimpia asioita mitä maailmassa tiedän, on se, että voin pitää koiriani vapaana ja näen niiden nauttivan siitä. Kiitos tästä mahdollisuudesta Mummo ja Ukki!

Mummo ja Ukki myös keräsivät todella, todella paljon vattuja tuolla reissulla. Kaikki astiat missä vattuja vain voi kuljettaa olivat täynnä :D Sanoivat, että eivät tiedä onko koskaan ollut näin paljon ja näin hyväkuntoista vattua ollutkaan, kun keräämässä niitä ovat olleet.

Vili poika se vaan osaa syödä niin vatut, mansikat ja mustikatkin puskista suoraan. Ne ovat ihan yli hyvää herkkua pojalle. Paljon parempia kuin koiran ruoka! On kyllä Vilillä vielä yksi herkku, mikä menee aivan kaiken muun edelle, niin kanttarellien, marjojen, koiran raksujen yms. Riisi. Riisi on se ihme ruoka mikä saa pienen pojan pään aivan sekaisin. Se on ihan uskomatonta kuinka kovin tuo haukkuliini sitä rakastaakaan. Kun riisiä on, ei sen maailmassa taida mitään muuta ollakkaan. Siis keitetty riisi. Voitteko käsittää?? :D Höpsö, ihana hauvavauva!♥

Oli mukava taas palata kotiin tuolta reissulta. Siitä jäi taas ihania muistoja ja toivo elää, että vielä toistekin päästään sinne juoksentelemaan. :) Koirat ovat kyllä olleet väsyjä ja lähestulkoon vain nukkuvat kotona :D Kahteen ensimmäiseen yöhön kotona ei edes rottia yöllä jaksettu haukkua :D