Nyt on hiirten näyttely takana päin. Reissu oli mukava ja meidän lisäksi 2 ihmistä iloittanut ommia hiiriään mukaan näyttelyyn. 3 hiirtä siis meidän omien lisäksi. :) Omia hiiriähän ilmoitin 7 kpl. Gustin, Ceebun, Heran, Gabin, Iluusian, Personal Jesuksen eli Pikku Tassun ja Jutan. Kaikki hiiret voitti Feelix. Tuntui kivalta kun oma kasvatti voitti, vaikka ei omassa omistuksessa enää olekkaan.
Elikkäs Sijoittuneet menevät näin: Pet1 Feelix, Pet2 Personal Jesus, pet3 Jutta. Kunniamaininnan, eli KUMAn saivat omista hiiristäni Gabi ja Hera.
Tässä muutama kuva hiiristäni ruusukkeinensa:

Personal Jesus, ba/t


Jutta, ba/f


Hera, ba/f


Gabi, ba/f ja KUMA


Ja vielä Gabin korvat

Zhannel´s Calvados 20.12.2006-27.10.2008

Piki, pikkuinen kiinanharjakoiramme on siirtynyt ajasta ikuisuuteen 27.10.2008.
Poika ei kerennyt kahta vuotta täyttämään, mutta eli oikeaa koiran elämää lyhyen elämänsä ajan. Tätä kultaista olentoa ei kahlittu hihnaan, vaan hän sai elää valtaosan ajastaan vapaana kirmaten. Pojassa oli elämäniloa vaikka jakaa sadalle muulle koiralle. Vaikka poika koki monia onnettomuuksia, aina hän jaksoi olla iloinen ja vauhdikas pikku hurmuri. Monien sydämen hän valtasi ja moni jäi kaipaamaan.

Tuona kohtalokkaana aamuna Piki lähti aamupissalle mukisematta, mitä hän ei yleensä tehnyt. Aina kun olisi aamulla ulos pitänyt mennä, oli poika vain joko halunnut jatkaa unia tai sitten käynyt vain nopeasti tarpeillaan ja takaisin sisälle. Ei sinä aamuna. Poika kuin liimautui ihmiseen kiinni, ei olisi halunnut olla hetkeäkään yksin. Piki myös leikki itsekseen leluillaan, mitä harvemmin teki. Pääsi murunen myös lenkille metsään, ennen ukin töihin lähtöä. Siellä Piki oli juossut "kuin viimeistä päivää", käyttäen kaikkia neljää jalkaansa. Toinen takajalka, kun oli vielä hieman paranemis vaiheessa, vaikka sekin näytti viimeinkin parantuvan. Ukin lähtiessä töihin, koira oli oma iloinen itsensä, mutta hän ei olisi jäänyt mielellään yksin kotiin. Yritti vielä oven välistä päästä ukin matkaan. Normaalisti, kun hauvalle sanoi, että minä lähden töihin, meni hän omalle paikalleen nukkumaan. Ei 27.10. Muutaman tunnin kuluttua kun mummo tuli kotiin, tuli Piki vielä vastaan iloisesti häntäänsä heiluttaen, luukkasi toista etujalkaansa. Myös vingahti kun porras tuli tiellensä. Tässä vaiheessa mummo huomasi, että kaikki ei ole kohdallaan. Pikin toinen etujalka oli mennyt poikki olkaluun yläpuolelta. Tässä vaiheessa mummo taisi jo tietää, että on viimeinen kerta kun he lähtevät yhdessä eläinlääkäriin. Eläinlääkärin pihassa, koira vielä juoksenteli nuuskuttelemassa paikan hajuja ja heilutti häntäänsä, tervehti iloisesti työntekijät, mutta oli kuitenkin aika tehdä viimeinen päätös ja laskea poika aurinkoisempaan paikkaan kirmailemaan. Piki nukahti viimeiseen uneensa rauhallisesti, painaen pääsnsä mummon rintaa vasten ja huokaisten syvään. Viimeinen huokaus, syvä huokaus.

Tässä oli koira jollaista ei toiste tapaa, olento minkä elämäniloa ei voi muutakuin ihailla, ihaille hänen sinnikkyyttään, positiivisuuttaan ja rakkautta jonka hän ihmisille ja joillekkin eläimille antoi.

Lepää rauhassa kulta ja juokse siellä jossain terveenä, ilman kipuja niin paljon kuin sielusi vain sietää.

Hänen nimensä ei ole enää Villi Koira, vaan Ensimmäinen Ystävä, sillä hän on ystävämme aina ja ikuisesti.

Paljon on tapahtunut pienen ajan sisällä. Meille on myös saapunut 2 uutta hiirtä ja syntynyt ensimmäinen satiini hiiri lapsi.

Tuossa joku viikko sitten, sain viimeinkin sen haluamani chinchilla-värisen uros hiiren. Puoli vuotta tässä sitä vasta on haviteltu. Nyt tämä komistus saapui vantaalta. Tämän kyseisen miehekkeen virallinen nimi on Rapunzel´s another mister sloan, kavereiden kesken häntä voi kutsua Sir Henry Pitkiniksi. Nimensä hän sai erään kuunnelman mukaan. Tässä kuunnelmassa Sir Pitkin on vanhempi ministeriön virkamies. Isohko pomo. Myös erittäin kettumainen alaisiaan kohtaan, sekä aikamoinen naistenmies. Naisia vaikka joka sormelle ja aina yrittämässä, vaikka aina ei onnistaisikaan. Toivottavasti nimi on enne herralle. Ainakin Rakeen hän on saanut onnistuneesti kantavaksi. Nyt toivotaan, että Rae tulee hoitamaan tämänkin poikueen huolella.

Kuva Sir Henry Pitkinistä.


Sitten sain kotiini ihanan silver neitokaisen. Tämän kyseisen neidon isipappa on yksi aikoinaan pelastamistamme hiiristä. Mitä ilmeisimmin siis Argente creme läntti. Kaunis hän on kuin punasilmäinen kukkanen. Aivan mahtava luonne. On niin rennosti kädessä ja mihinkään ei ole koskaan kiire tässä valnmiissa maailmassa. Nimekseen tämä tyttö sai Hopia.

Kuva Hopiasta


Sitten meille syntyi Faaran ja Horthyn yhdistelmästä ensimmäinen satiini lapsi tähän talouteen. Nimekseen tämä tyttö sai Kuutar. Ihana lapsukainen. Kirppuikää ei ole ollut nimeksikään ja vatsa kiiltää todella kauniisti. Sattuipa tämä neito olemaan ihan musta musta hiirulainen.

Kuutar


Kuutaren vatsa pienempänä

No nyt on jo toinen päivä jamppulin synttäreitä vietelty ja kakkuva syöty. Tällä kertaa sellaista josta koira ei ole päässyt haukkaamaan. Vieraita kävi jampan perhe ja muutama kaveri. :) Tänään sain miekin tuliaisia tuolta miehen retkun isukilta. Tuli laatikollinen hienoja hiirten mökkejä, pussi heinää ja kaksi pussia kutterinpurua :) Kyllä miulle passaa et on tämmöinen mahdollisuus saada kaikkea kivaa! Pittää olla kiitollinen. =)

Tältä päivältä kun oli viimeiset vieraat lähteneet, ajattelin tehdä lisko terroille suur siivon. Siirsin samalla skinkit hiekkapohjalle. Nyt terrat on taas muutaman tunnin siistin näköiset ja sen jälkeen taas liskot ovat itse sisustaneet ne mieleisikseen.

Demi


Demin terra


Diivan terraraario